keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Sailing The Whitsundays


Maisema-ajelujen jälkeen tuli aika palauttaa vuokra-auto Melbournen lentokentälle ja jatkaa matkaa ilmateitse kohti Brisbanea. Suunnitelmissa oli viettää muutama päivä Brisbanessa, jonka jälkeen lähteä ajelemaan pikkuhiljaa kohti Sydneytä. No, suunnitelmat muuttuivatkin yhtenä lauantai-iltana kun Maria sai päähänsä, että nyt pitää päästä purjehtimaan Whitsundaysin saaristoon. Hetken aikaa pähkäilimme, onko siinä mitään järkeä. Meidän pitäisi olla kolmen viikon päästä Sydneyssä - 1000 kilometriä etelään Brisbanesta, kun taas Whitsundays sijaitsee 1000 kilometriä pohjoiseen. Päätimme kuitenkin lähteä purjehdukselle ja sattumalta juuri siinä laivassa, jolle halusimme oli kaksi paikkaa vapaana ja vielä tarjoushintaan! Tarjouksesta huolimatta tästä reissusta tuli aika paljon ekstrakuluja. Saariston maisemat ja purjehtiminen yli 100 vuotta vanhalla laivalla oli kuitenkin kaiken rahanmenon arvoista.

Laiva oli Solway Lass, jolla on pitkä historia ja se on seilannut molempien maailmansotien aikaan eri tehtävissä. Risteilyn lähtöpaikkana oli pieni rantakaupunki nimeltään Airlie Beach, jossa emme viihtyneet kuin yhden yön. Paikka vaikutti aika turistipainotteiselta. Laiva lähti tiistai-iltana ja paluu oli perjantaina, joten kolme yötä vietimme laivassa kolmenkymmenen muun ihmisen kanssa. Lähtö tapahtui illalla ja pimeä oli jo laskeutunut kun laiva lähti lipumaan satama-altaasta saaristoa kohti. Sää oli tyyni eli tässä kohtaa edettiin ihan moottorivoimin, purjeet saivat vielä hetken olla paketissa. Illan ohjelmassa oli ajaa laiva parkkiin yöksi ja nauttia illallista laivan kannella. Saimme heti todeta, että ainakin reissun ruuat tulevat olemaan loistavat. Sympaattinen kokki nimeltä Dave loihti pienessä laivakeittiössä uskomattoman hyvät ruuat. 

Yöunien jälkeen söimme aikaisin aamupalaa ja heti sen jälkeen olikin aika hypätä pikkuveneeseen, joka kuskasi meidät snorklausrannalle. Stinger suitit oli puettava päälle, ilman niitä veteen ei saanut mennä. Meduusat eivät pääse pistelemään puvun läpi, joten sen kanssa oli melko turvallista pulikoida. (Voisiko joku keksiä vielä hai-suojapuvun, pliis.) Lähdimme snorklailemaan riutalle, tai siis Juha lähti, Maria jäi rannalle miettimään uskaltaako sinne haiden sekaan mennä. ;) Varttitunnin jälkeen Maria rohkaistui menemään veteen ja innostui niin kovasti, ettei olisi malttanut lähteä sieltä pois vaikka olikin aivan varma että hai vaanii koko ajan jossain. Rannan korallit, jotka ovat siis osa Isoa valliriuttaa, eivät olleet kauneimmillaan tällä rannalla mutta sen sijaan eri värisiä ja kokoisia kaloja siellä näkyi hyvin. Oli mahtavaa kellua vedessä ja huomata kalojen alkavan kerääntyä ympärille. Isommat kalat järsivät kuollutta korallia ja sen hauskaa rouskuttavaa ääntä oli hauska kuunnella. 

Ensimmäinen risteilypäivä meni snorklatessa kahdella eri rannalla ja illalla uni maistui hyvin. Seuraavana päivänä ohjelmassa oli pieni "bushwalk" näköalapaikalle, josta oli parhaat näkymät Whitehaven beachille. Sen jälkeen kävimme kävelyllä rannalla, jonka hiekka oli hienointa mitä ollaan tähän mennessä nähty. Näköalatasanteelta katsellessa vedessä näkyi jotain mustaa ja oppaamme kertoi, että ne ovat keihäsrauskuja. Juuri niitä, jonka pistoon luonto-ohjelmien Stewe Irwin kuoli... Myös haita uiskenteli näissä matalissa vesissä. Opas sanoi, että rauskuja voi mennä katselemaan, mutta ei kannata mennä liian lähelle. No, mehän tietty mentiin kahlailemaan veteen ja jalkoja hiekassa liikuttelemalla rauskut tulivat lähemmäs. Muutama haikin nähtiin. Huikeeta! 

Iltapäivällä tuulet olivat yltyneet sen verran, että moottori sammutettiin ja laiva jatkoi matkaa purjeiden avulla. Miehistö pyysi välillä vapaaehtoisia nostamaan purjeita ja Juhakin sai hilata yhden ylös. Istuskelimme loppupäivän kannella ja nautimme hiljaisuudesta sekä ihailimme miehistön kiipelyjä mastoihin. Iltaisin laivan parkkeerattua oli mukava katsella tähtitaivasta ja yhtenä iltana Maria näki kolme tähdenlentoa! 

Viimeisenä päivänä teimme vielä kävelyreissun kukkulalle, josta oli kauniit näkymät joka puolelle saaristoon. Aktiviteetteja oli aika paljon, mutta jäi kuitenkin aikaa ihan vain ollakin. Risteilyllä olevien ikähaitari oli muuten kymmenestä noin kuuteenkymmeneen. Suurin osa oli nuoria saksalaisia, joiden kanssa ei juteltu juurikaan mitään. Illallispöydässä useimmiten vallitseva kieli oli saksa... Sen sijaan jutustelimme amerikkalaisen pariskunnan kanssa, jotka olivat lomalla tyttärensä luona Australiassa. Saimme jopa kutsun heidän kotiinsa Chigacon lähelle, jonne reittimme osuu toukokuussa. Mahtava reissu oli, mutta kyllä kolmen päivän jälkeen kaipasi jo omaan rauhaan. 


Kapu





Näillä mennään :)

Vesi oli kirkasta

Tarzan -köysi oli suuressa suosiossa



Mukavat maisemat oli bushwalkilla




-M&J

4 kommenttia:

  1. Onneks lähditte tolle purjehdukselle! Upean näköistä vettä ja onneks hai ei syöny Mariaa. Toi Tarzan-köysi näyttää hauskalta. Hyppäskö Mariakin?

    Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mahtava paikka tuo saaristo. En hypänny köydellä kun se ei olis varmaan tehny hyvää olkapäälle.. Kiva muuten Elina kun kommentoit niin ahkerasti, mii laik. :) Haleja!! -Maria

      Poista
  2. Hei. Hans Välimäki on teen kans samalla veneellä. Mikä sattuma! -M junior

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on aina mukana, pitäähän sitä ruokaa saada reissussa.

      -Välimallin Hanssin matkassa

      Poista