Temppeli-maratooni

Vietimme Siem Reapissa neljä päivää majoittuen 9 euron hintaiseen hostelliin. Tällä hinnalla jouduimme tinkimään esim. ilmastoinnista, mutta muutoin tämä majapaikka oli yksi mukavimmista tällä reissulla. Hostellihuoneestamme löytyi oma kylpyhuone lämpimällä vedellä ja yhteisistä tiloista löytyi jopa uima-allas. Lisäksi aiemmin mainittu lentokentältä nouto sisältyi huoneen hintaan. Hostellin omistajat asuivat samassa talossa ja välillä tuntuikin että olimme enemmänkin heidän vieraitaan kuin maksavia asiakkaita. Isäntä tuli aina juttelemaan kun näimme hänet. Perheen lapset, 12-vuotias poika ja 5-vuotias tyttö, olivat myös iloisia ja ystävällisiä. Uima-altaalla ollessamme tyttö halusi tulla kanssamme uimaan. Hän tosin osasi uida vain selkää ja sukeltaa, mutta eteenpäin uintia piti hieman avustaa. Hauskaa oli vaikka yhteistä kieltä ei ollut.

Itse Siem Reapin kaupungista näimme oikeastaan vain turistikatuja, jotka olivat hostellimme läheisyydessä. Turistien seassa kaduilla näkyi kodittomia aikuisia ja myös lapsia. Kambodza on todella köyhä maa ja täällä monet lapsetkin joutuvat tekemään töitä, että pystyvät käymään koulussa. Matkalla temppeleille näimme tuk-tukin kyydistä myös muuta kaupungin elämää. Esimerkiksi yhdellä kadulla näimme monen sadan metrin mittaisen jonon kulkevan kadun reunassa ja ihmettelimme, mitä siellä tapahtuu. Kuskimme kertoi, että kyseessä oli ilmainen lastensairaala. Terveydenhuolto ei ole täällä ihan samalla tasolla kuin Suomessa.

Syy miksi tulimme Siem Reapiin (miljoonien muiden turistien tavoin) oli Angkor Wat -temppeli sekä alueen muut temppelit, joita on yhteensä satoja. Kiertelimme temppeleitä kahden päivän ajan Samuth -nimisen tuk-tuk-kuskimme kuljettamana. Palvelu oli ensiluokkaista; aina kun palasimme temppelikierrokselta, vettä oli tarjolla sekä viileitä pyyhkeitä, joilla pystyi viilentämään oloa hieman. Samuth tiesi myös paljon temppeleiden historiasta ja kertoi meille siitä aina sopivan hetken tullen. Ilma oli kuuma ja välillä tuli vettäkin kuin saavista kaataen, mutta urheasti jaksoimme koko suunnitellun kierroksen. Ohjelmassa oli arviolta 15 temppeliä joista osa oli todella suuria, joten parin päivän aikana kiipesimme noin tsiljoona porrasta. ;) Ja toisena aamuna klo 4:30 herätys Angkor Watin auringonnousua katsomaan oli meille ei-aamuihmisille aika vaikea. Välillä alkoi siis hieman puuduttamaan. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli kuitenkin vaivan arvoista. Eihän tuollaisia paikkoja ihan joka päivä näe. 

Angkorin temppeleitä on rakennettu noin vuosina 800-1200. On uskomatonta, miten sellaiset kivirakennukset on saatu siihen aikaan rakennettua kaikkine yksityiskohtineen. Sen ajan kuninkaat ovat myös halunneet järviä temppeleiden läheisyyteen ja niitä on sitten kaivettu käsivoimin. Koko tämä alue on hautautunut viidakkoon vuosisadoiksi ja kaivettu esiin vasta 1800- ja 1900-luvuilla. Yksi temppeli, Ta Prohm, onkin kuuluisa puiden juurten peittämästä temppelistä (ainoita temppeleitä johon on jätetty puustoa, muista on siistitty pois). Ta Prohm -temppeli esiintyy Angkor Watin lisäksi myös Tomb Raider -elokuvassa. Sen kuuluisuuden huomasi kyllä kiinalaisturistiryhmien määrästä. ;)

Ensimmäisten Kambodzassa vietettyjen päivien aikana saimme huomata ainakin ihmisten ystävällisyyden. Kaikki tuntuivat hymyilevän ja auttavan joka käänteessä. Lisäksi maan hintataso on todella edullinen ja sehän kelpaa meille. ;) Tietty epäkohtia löytyy. Aiemmin mainittujen asioiden lisäksi esimerkiksi tiestön kunto ei ole ihan priimaa.. Siitä saatte lukea myöhemmissä kirjoituksissa. :)    

-M 

Pirteinä lähdössä kierrokselle

 

Upea Angkor Wat 

Angkor Watista löytyi pitkiä käytäviä 

 Auringonnousu, joka olisi ollut upeampi ilman pilviä, mutta nätti näinkin:)

Sokkeloisessa Bayon -temppelissä oli tällaisia jättimäisiä naamankuvia yli 200 kpl 

 Ta Prohm 

Ta Prohm

Temppeleiden välillä riisipeltoja, sadekaudella tästäkin pellosta saadaan muutama sato

Tässä tornissa oli tuet, että pysyy kasassa

Portaita riitti..

Eräs matkapäivä

Heräsimme muutaman tunnin yöunien jälkeen aamulla neljän aikoihin, koska meidän piti olla viiden jälkeen Georgetownin lentokentällä. Lentäisimme ensin Air Asian koneella Kuala Lumpuriin, josta jatkaisimme puolen päivän jälkeen Malaysian Airlinesin lennolla Siem Reapiin Kambodzaan. Aikaisen lähdön takia turvauduimme taksikyytiin, jonka olimme varanneet hotellimme respan kautta edellisenä iltana. Taksikuskimme olikin jo odottamassa meitä puoli viiden aikoihin. Kuskimme oli erittäin puhelias ja intoutui juttelemaan kanssamme matkastamme ja muusta. Kävi ilmi että hän on innokas Formula 1 -fani ja että Kimi Räikkönen on hänen suosikkikuljettajansa. No tästähän saimme lisää jutun aihetta! 

Olimme hyvissä ajoin lentokentällä ja ehdimme vielä juoda aamukahvit ennen lentoa. Lento oli lyhyt ja Kuala Lumpurin lentokentällä olimme kello kahdeksan jälkeen. Air Asian halpalentoterminaalista siirryimme terminaalibussilla KL:n kansainväliseen terminaaliin ja jälleen saatiin ihmettelemisen aihetta - eli seuraavaksi sarjastamme bussitarinoita, osa kaksi. Terminaalibussi oli nimittäin jonkinlainen 90-lukulainen pitkän matkan liikennekäytöstä poistettu ”klassikko”, joka sattui lisäksi olemaan huonohko kunnoltaan. Bussi ei tuntunut pysyvän kaistojen välissä vaan kuskin täytyi jatkuvasti tehdä töitä, jotta ajokki pysyisi jotenkin hallinnassa. Olin näkevinäni myös kuskin ilmeestä pieniä tuskastumisen merkkejä, vaikka täällä päin ei ole yleensä tapana näyttää negatiivisia tunteita ulospäin. Siirtymä kesti 15 minuuttia ja välillä nopeus lähenteli satasta, jolloin kuskin veivaaminen näytti vähintäänkin työläältä. En tiedä johtuiko tämä yöunien vähyydestä, mutta jännittämisen sijasta allekirjoittanutta tämä näytelmä koomisuudessaan lähinnä nauratti, eivätkä muutkaan matkustajat tuntuneet tästä liiemmin piittaavan. Noh, bussi kesti tälläkin kertaa perille asti ja pääsimme toiseen terminaaliin.

Olimme varanneet vaihtoon reilummin aikaa, jotta ei tulisi kiire, joten päätimme mennä Siem Reapin lennon lähtöselvitykseen hyvissä ajoin. Lähtöselvityksessä virkailija sitten kysyi jatkolentojamme. Vastasimme tähän, että ei meillä ole, koska tarkoituksenamme on mennä rajan yli Vietnamin puolelle bussilla (tämä oli vielä suunnitteilla, mutta emme sitä tietenkään virkailijalle kertoneet). Virkailija oli hetken hiljaa ja sanoi, että maastapoistumislippu tarvitaan viisumia varten ja emme pääsisi Kambodzaan ilman sitä. Toistimme edelleen, että aiomme mennä rajan yli Vietnamiin bussilla ja että näitä lippuja ei saa etukäteen varattua. Tämän jälkeen virkailija kävi keskustelun toisen virkailijan kanssa. Tällä välin keskustelimme keskenämme suomeksi, että mitenkähän tässä mahtaa käydä, päästetäänköhän meitä koneeseen... Noh, seuraavaksi virkailja kysyi vielä meiltä, että onko meillä tarpeeksi rahaa mukana maassa oleskelun ajaksi. Vastattuamme tähän myöntävästi, hän tulosti liput ja ojensi ne meille, joten pääsimme ainakin tästä eteenpäin. Mielenkiintoista... 

Ennen lentoa mietimme vielä, että pitäisikö meidän ostaa varmuuden vuoksi jotkin halvat poistumislennot maahantulotarkastusta varten. Päätimme kuitenkin ottaa riskin ja jättää nämä ottamatta, olihan lentoyhtiökin meidät päästänyt eteenpäin. Pääsisimme kai kuitenkin illaksi takaisin Kuala Lumpuriin, mikäli meitä ei päästettäisi Kambodzaan. ;) 

Kambodzan tullissa maahantuloa varten tarvittiin kolme täytettyä lomaketta ja passikuva. Viisumi maksoi 20 dollaria ja sen jälkeen odotettiin virkailijajoukon hyväksyntää hetki. Tämän jälkeen mentiin maahantulotarkastukseen, jossa virkailija hetken syynättyään löi leimoja paperit täyteen, eli päästiin maahan!

Kentällä vastassa oli majoituspaikkamme järjestämä tuk-tuk -mopo ja erittäin ystävällinen kuljettaja. Hänen kyydillään lähdimme kohti majoituspaikkaamme. Jo ensimmäisten kilometrien aikana maisemia katsellessa huomasimme, että Kambodza tulisi olemaan aivan erilainen paikka kuin mikään muu tähän asti käymämme...

-J

Tuk-tukin kyydissä

Jatkosuunnitelmia Georgetownissa

Cameron Highlandsilta matkamme jatkui bussilla takaisin rannikolle Penang -nimiselle saarelle, joka on sillalla yhteydessä mantereeseen. Majoituimme saaren pääkaupunkiin Georgetowniin, joka on asukasluvultaan yksi Malesian suurimmista kaupungeista. Georgetowniin päästyämme olimme kolunneet Malesian niemimaan länsiosaa Thaimaan rajan tuntumaan ja jotenkin tuntui siltä, että piakkoin voisi olla hyvä aika siirtyä toiseen maahan. Otimme siis kolmen päivän aikalisän Georgetownissa, jonka aikana päättäisimme seuraavasta kohdemaastamme.

Georgetown oli sinänsä melko leppoisa paikka koostaan riippumatta. Majoituksemme sijaitsi taas kerran Chinatownissa, jonka alueella viihdyimme pääasiassa koko vierailumme ajan. Totuttuun tapaan kävimme syömässä paikallisissa Hawker Centereissä. Chinatownista löytyy myös vilkas baarikatu, jonka pubeissa vierailimme parina iltana. Molempina iltoina saimme juttuseuraa muista reppureissaajista sekä toisena iltana aussirouvasta, joka antoi meille hyviä vinkkejä myöhempää Australian vierailua varten. Georgetownin vierailun aikana olimme hieman laiskoja ottamaan kuvia, joten niitä ei juurikaan ole. Lisäksi rankkasade esti kahtena iltapäivänä kuvauksen lähes kokonaan. (Sateen aiheuttamasta tulvasta kuva alla). Georgetownista jäi kuitenkin ihan mukava fiilis, eläväinen Chinatown oli mielestämme kaupungin parasta antia. Kolmen päivän aikana saimme myös päätettyä seuraavan kohteemme, joka olisi Kambodza. Seuraavaksi olikin vuorossa vähintäänkin mielenkiintoinen matkapäivä Kambodzaan, josta kerromme seuraavassa blogikirjoituksessa.

-J&M 

Vuoristoilmaa Cameron Highlandsilla

Kuala Lumpurin kaoottisesta tunnelmasta oli aika suunnata rauhallisempiin maisemiin. Otimme suunnaksi Cameron Highlands -nimisen paikan, joka sijaitsee Kuala Lumpurista 200 km pohjoiseen ja jonkin verran sisämaahan päin. 

Bussimme lähti Puduraya -nimiseltä asemalta, joka sijaitsi kätevästi hotellimme lähellä. Ihmettelin alkumatkasta tärinää, jota bussi piti moottoritiellä kovemmassa vauhdissa. Syy tähän selvisi pari tuntia myöhemmin, kun suuntasimme matkan loppuosuudelle; Cameron Highlands sijaitsee nimensä mukaisesti korkealla vuoristossa ja sinne johtava tie on syheröinen ja neulansilmämutkia täynnä. Bussikalusto on näillä teillä kovalla koetuksella. Lisäksi kuskimme ajotyyli tuntui olevan erittäin aggressiivinen - bussi natisi liitoksissaan ja Marian akupisterannekkeille oli jälleen käyttöä... Pääsimme kuitenkin ehjänä perille ja bussikin taisi olla lähes yhtenä kappaleena ;) Hyvä niin. 

Majoituimme Tanah Rata -nimiseen kylään joka sijaitsi noin 1500 metrin korkeudessa merenpinnasta. Ilmasto oli viileämpi kuin muualla Malesiassa, joten shortsit piti vaihtaa pitkälahkeisiin housuihin. Välillä myös takki tuli tarpeeseen, ainakin allekirjoittaneelle ;) 

Tunnelma kylässä tuntui olevan leppoisa. Sesonki alkaa vasta tammikuussa, joten turisteja kylässä ei näkynyt kovinkaan paljoa. Vietimme kylässä kolme päivää, joiden aikana kävimme trekkaamassa lähellä olevassa viidakossa ja kiertoajelulla lähikylien ympäristössä nähtävyyksiä katsomassa. Kiertoajelulle saimme yksityisen pakun, koska sesongin ulkopuolella ei kysyntää ole kovinkaan paljoa. Kiertoajelu maksoi n. 6 €/ henkilö ja kesti kolmisen tuntia, sisältäen Buddhalaistemppelin, mansikkatarhaa, mehiläistarhaa, perhostarhaa, ruusutarhaa... monenmoista tarhaa! Kierroksen parasta antia oli kuitenkin teeplantaasikäynti Malesian suurimman teetuottajan viljelmillä. Teeplantaasinäkymät olivat mainiot! Myös tee maistui hyvältä.  

-J

Kuala Lumpur

Melakan jälkeen suuntasimme Kuala Lumpuriin muutamaksi päiväksi. Kaupungin kaoottisuus ilmeni heti kun jäimme bussista pois ja yritimme päästä tien yli. Jalkakäytävät, suojatiet sekä jalankulkijoiden liikennevalot ovat tässä kaupungissa aika harvinaisia, joten tien ylittäminenkin voi olla välillä aikamoinen suoritus. Jalankulkijoiden liikennevalot saattoivat joskus palaa vain punaisena vaihtumatta vihreäksi ollenkaan. Kaupungista löytyy metro sekä monorail-juna, mutta ne eivät kata ihan koko kaupunkia eli kävely oli usein nopein ja ”helpoin” tapa liikkua.

Pakollisiin nähtävyyksiin kuuluvat Petronas Twintowerit kävimme tietty heti katsastamassa ja niistä onkin nyt kamera pullollaan kuvia; päivänvalossa ja iltavalaistuksessa sekä ylhäältä ja alhaalta. :) Hienot ne toki ovatkin! Tornien näköalatasanteelle emme kuitenkaan menneet. Jonot ovat kuulemma pitkät ja sieltähän ei näe itse torneja, joten suuntasimme Trader's Hotellin skybariin drinksuille, josta oli komeat näkymät torneille ja muualle kaupunkiin. Tavaksi onkin jo tullut käydä isoissa kaupungeissa maksullisten näköalatasanteiden sijasta skybareissa katselemassa maisemia. :) Yhtenä iltana näimme ystävämme veljeä, joka työskentelee KL:ssa. Oli kiva jutustella ja kuulla millaista on työskennellä kaupungissa. Kävimme Bukit Bintangin alueella oluella ja syömässä vilkkaalla ravintolakadulla Jalan Alorilla. 

Käväisimme Bird Parkissa katselemassa kaikenkokoisia ja -värisiä lintuja. Suuri osa linnuista oli vapaana puiston alueella. Bird Parkiin ei päässyt kovinkaan kätevästi julkisilla, joten olimme kävellen liikenteessä. Juuri kun olimme lähdössä hotellille, rankkasade yllätti. Onneksi meillä oli sadeasut repuissa mukana, joten puimme ne ylle ja lähdimme kävelemään sateesta huolimatta. Muutamia ärräpäitä kylläkin pääsi allekirjoittaneelta... Täälläpäin myrskyt ovat aika mahtavia ja niitä on mukava katsella (sisätiloista käsin).

KL ei pääse meidän suosikki-suurkaupunkien listalle, vaikka toisaalta sen kaoottisuudessa oma viehätyksensä olikin. Kaupungista löytyy moderneja kauppakeskuksia ja pilvenpiirtäjiä, mutta toisaalta myös vanhaa ja perinteikästä kaupunkimaisemaa. Kaupunkielämästä väsähtäneinä seuraavaksi suuntasimme raikkaaseen vuoristoilmastoon, josta juttua tulossa lähipäivinä.

-M 

Monorail 
 

Kuusikerroksinen ostoskeskus, jossa myydään pelkästään elektroniikkaa

Vilkas Jalan Alor -ravintolakatu

Malesiaan

Singaporesta päätimme suunnata Malesiaan. Rajan ollessa vain 30 kilometrin päässä, luonnollinen vaihtoehto oli ylittää raja maateitse. Valitsimme kulkuvälineeksi ilmastoidun bussin. Nämä pitkän matkan bussit ovat melko edullinen ja mukava vaihtoehto matkustamiseen Malesian niemimaalla. Valitsimme lukuisista yhtiöistä yhden ja suuntasimme Melakaan, joka sijaitsee Malesian niemimaan länsirannikolla. Reilun 200 kilometrin matkan lipun hinnaksi tuli noin 13 euroa / hlö.

Rajan ylitys tapahtui Johor Bahru -nimisen kaupungin kohdalta. Rajamuodollisuudet hoituivat erittäin vaivattomasti. Bussi vei meidät Singaporen tulliin lähtötarkastukseen ja sen jälkeen Malesian tulliin, johon mukaan otettiin kaikki matkatavarat turvatarkastusta varten. Bussi odotti molemmissa tulleissa tarkastusten ajan. Tämän jälkeen matka jatkui kohti Melakaa. Onneksemme rajalla ei ollut ruuhkaa, koska siinä tapauksessa bussimme olisi saattanut jatkaa matkaa ja meidän olisi pitänyt odottaa seuraavaa bussia. 

Melaka (Malacca) osoittautui mielenkiintoiseksi kaupungiksi. Kaupungin keskusta koostuu pienestä alueesta, jolla on paljon historiaa siirtomaa-ajoilta sekä aikaisemmalta alkuperäiskansojen ajalta. Melakan sanotaan olleen kansainvälisesti tunnettu jo silloin kun Singapore oli vielä pelkkä kalastajakylä. 

Majoituimme Chinatowniin, joka muodostaa osan Melakan keskustasta. Majoituspaikastamme oli lyhyt kävelymatka kaikkialle keskustaan. Keskustaa halkoo joki, jonka rannalta löytyy ruoka- ja juomaravintoloita. Kolmen päivän aikana kävimme katsomassa Melakan keskustan nähtävyyksiä. Kävimme mm. Kampung Mortenin suojellulla puutaloalueella ja vierailimme merimuseossa, joka sijaitsee 1500 -luvun portugalilaisesta rahtilaivasta tehdyn replican sisällä. Ruokailimme paikallisissa ruokapaikoissa Chinatownissa. Hintataso oli selkeästi matalampi kuin Singaporessa. Ruoka-annos irtosi parhaimmillaan alle eurolla. 

-J&M

 

  

Vinossa oleva kirkko (St Francis Xavier's Church)

  

Kirkko, jossa ei ole kattoa (St Paul's Church)

 

Tällaisten hirvitysten kyytiin olisi päässyt maksusta. Öö, ei menty. 

 

Portugalilainen laiva/museo. 

Museosta löytyi maailman kartta ajalta 1597-1612. Maailmankuva oli tuohon aikaan hieman erilainen.

 
Hieman pelästyimme tätä kaveria, joka käveli vastaamme keskellä tietä...

Kaveri  pulahti uimaan

Formula, food and friends in Singapore

Vierailimme toistamiseen Singaporessa, tällä kertaa Formula ykkösten merkeissä. Saimme myös ”vieraita” Suomesta, joiden kanssa seikkailimme kaupungissa ja formulakatsomossa muutaman päivän ajan. Tällä toisella Singaporen vierailulla tykästyimme kaupunkiin enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Hostellimme oli tällä kerralla Chinatownissa, joka on eloisa kaupunginosa katukojuineen ja monine ruokapaikkoineen. Meidän suosikkiruokapaikkoja oli Chinatownin ravintoloiden lisäksi hawker centerit sekä ostoskeskusten food courtit. Näissä ruokavalikoima on monipuolinen ja niiden useista eri kojuista voi valita mieleisensä annoksen. Ruoka-annoksen sai yleensä noin 3-4 eurolla. 

F1-kisat oli kokemisen arvoinen tapahtuma. Vajaan kahden sadan euron lipulla sai kyllä rahoille vastinetta. Kolmen päivän kisalipun lisäksi oli järjestetty oheistapahtumia, kuten upea ilotulitus kisan päätteeksi, paljon konsertteja ja esiintyjiä, esim. The Killers ja Rihanna. Pääasia tietysti oli itse kisa, joka menikin Kimiltä upeasti, nousu 13. sijalta palkintopallille kolmanneksi! 

Kaupunki alkoi siis todellakin avautumaan meille toisella vierailukerralla. Singaporesta löytyy suurkaupungin mukaansatempaava tunnelma ja kaikenkattava valikoima aasialaista ruokaa. Singaporeen voimme kyllä palata taas uudestaan, mahdollisesti vielä tällä reissulla. Kiitos myös Formula 1 -kannustustiimille vierailusta! 

-M&J 

Kaupunkimaisemaa 

Näkymiä Marina Bay Sands -pilvenpiirtäjän ylätasanteelta 

 Kuvassa Singapore Flyer -maailmanpyörä ja hieman näkyy myös F1-rataa 

 

Muutama rahtialus taustalla 

F1-katsomo, vapaat harjoitukset 

Katsomosta oli kauniit näkymät (vasemmalla Marina Bay Sands)

 

Samaa näkymää iltavalaistuksessa

 Kimi!

 

 

Radalle pääsi kisan jälkeen kävelemään