perjantai 20. joulukuuta 2013

Yöjunailua ja kokkausta

Visiittimme Vietnamiin oli rajattu viisumin määrittämään 15 päivään. Se on lyhyt aika niinkin isoon maahan, joten läheskään koko Vietnamia emme ehtineet näkemään. Hanoin jälkeen mietimme eri vaihtoehtoja; vuoristoinen Sapan kaupunki, Hoi Anin kaupunki Keski-Vietnamissa tai Ho Chi Minh etelässä. Päädyimme Hoi Anin kovasti kehuttuun pieneen ”räätälikaupunkiin”. Hoi Anin lähellä olevasta Da Nangin kaupungista pääsisi sitten junalla tai lentämällä eteenpäin tai bussilla Laosiin, joka oli yksi vaihtoehtomme Vietnamin jälkeen. Hoi Aniin päästäksemme valitsimme matkustustavaksi yöjunan. Lippujen ostoa helpotti erittäin kattava sivusto www.seat61.com, jolta löytyy yksityiskohtaista tietoa muun muassa lippujen ostosta ja hinnoista. Kävimme päivää ennen lähtöä ostamassa rautatieasemalta liput noin 17 tuntia kestävälle matkalle. Ostimme ilmastoidut ”soft sleeper”-paikat neljän hengen hytistä hintaan 32 €/henkilö.

Juna-asemalla hetken ihmeteltyämme mihin junaan meidän tulisi nousta, nuori australialaismies kysyi mihin olemme menossa. Kävi ilmi että olemme matkalla samaan kohteeseen ja yhdessä löysimmekin oikean junan, joka oli kolmannella raiteella ja sinne pääsi ihan raiteiden yli kävelemällä. Täällä ei ilmeisesti laitureita tai alikulkuja tunneta. ;) Etsimme oman paikkanumeromme ja aussilla oli sattumalta sama hytti kuin meillä! Neljänneksi matkustajaksi saimme hauskan noin nelikymppisen englantilaismiehen. Vaihdettiin reissukuulumisia ennen nukkumaanmenoa, joka tapahtui jo melko aikaisin. Juna oli melko kiikkerä ja äänekäs joten yöllä tuli heräiltyä välillä erilaisiin ryminöihin ja kolinoihin ja uni keskeytyi aina silloinkin kun juna pysähtyi eri asemille. Kaikenkaikkiaan matka meni mukavasti ja junasta onkin tulossa meidän suosikkikulkuneuvomme. Yöjunailu on myös budjettimielessä oiva tapa säästää majoituksessa ja samalla liikkua paikasta toiseen. Loppumatkasta näimme vielä Vietnamiin hienoimpiin näköalareitteihin kuuluvan osuuden Huen ja Da Nangin välillä. Da Nangin juna-asemalta otimme taksin Hoi Aniin, johon oli noin puolen tunnin ajomatka. Kustannuksia helpotti se, että aussipoika tuli kanssamme samalla kyydillä. 

Olimme lukeneet Hoi Anin kaupungista paljon positiivista, mutta jostain syystä emme oikein lämmenneet tälle kohteelle. Joen vierellä sijaitseva vanha kaupunki on kaunista aluetta mutta turistien sekä kaupustelijoiden määrä ahdisti. Molemmilla alkanut flunssa saattoi myös vaikuttaa yleisfiilikseen. Muutaman päivän vierailumme parasta antia olikin shoppailu käytettyjen kirjojen kaupassa ja kokkauskurssille osallistuminen. 

Mielessämme oli käynyt monesti kokkauskurssille osallistuminen ja nyt oli sellaiselle sopiva hetki ja löysimme sopivan ravintolankin suoraan hotellimme edestä. Kurssi kesti nelisen tuntia jonka aikana valmistimme yhden alkuruoan ja kolme pääruokaa. Valitsimme ravintolan menulta ruuat: tuoreet kevätrullat, paistettua nuudelia kasviksilla, kasviscurry sekä kalaa banaaninlehdessä grillattuna. Olimme ainoat osallistujat pienen ravintolan järjestämällä kurssilla ja opettajanamme toimi ravintolan omistaja, parikymppinen paikallinen tyttö. Aluksi kävimme paikallisilla markkinoilla ostamassa joitain tarvikkeita, opettajamme kertoessa raaka-aineista. Hän kertoi meille, että Vietnamissa käytetään eläimistä kaikki mahdolliset osat, joten mitään ei mene hukkaan. Markkinoiden kaakeloiduilla pöydillä oli myynnissä siis kaikenlaista, sian vatsalaukkuja, kärsiä, häntiä sekä kananpäitä, jotka paikallisten mukaan sisältävät paljon vitamiineja. Ja tuotteiden tuoreuden voi päätellä ympärillä lentävien kärpästen määrästä, joka oli yllättävän pieni ainakin näillä markkinoilla. 

Markkinoiden jälkeen pääsimme itse kokkauksen pariin. Saimme hyviä vinkkejä vietnamilaisen ruuan valmistukseen ja ainakin kasviscurryresepti tulee varmasti käyttöön jatkossa. Ainoa miinuspuoli oli se, että vietnamilaiseen tapaan myös tässä ravintolassa käytettiin arominvahventeita ns. mausteena. Aasiassa ja varsinkin Vietnamissa MSG:n (monosodium glutamate, E621) käyttö on valitettavan yleistä, mutta pettymys oli suuri kun sitä käytettiin myös kokkauskurssilla. Ravintoloista tätä löytyy myös pöydilta suolan tapaan! Onneksi suurin osa käytetyistä raaka-aineista oli tuoreita mutta olisimme toivoneet enemmän paikallisten yrttien ja mausteiden käyttöä lisäaineellisten tuotteiden sijaan. 

Kokkauksen ohessa juttelimme omistajatytön kanssa ja saimme tietoa paikallisista tavoista ja kulttuurista. Tyttö kertoi avoimesti omasta ja perheensä elämästä. Tyttö oli joutunut menemään töihin koulun ohella jo 9-vuotiaana. Hän oli työskennellyt esimerkiksi muovinkerääjänä. Hän puhui yllättävän hyvin englantia, jota hän oli oppinut koulun lisäksi ulkomaalaisilta työskennellessään ravintoloissa. Nyt hän omisti siskonsa kanssa kaksi ravintolaa Hoi Anin keskustan ulkopuolella. Hän itse ei ole voinut jatkaa opiskeluja peruskoulun jälkeen rahan puutteen vuoksi mutta sisko oli päässyt yliopistoon. Osa hänen rahoistaan menee siskon opiskeluun, näin edes joku sisaruksista saa koulutuksen. Saimme myös kuulla, että sukupuolten väliset erot ovat Vietnamissa suuret. Naiset hoitavat päivätyönsä lisäksi lapset sekä kaikki kotityöt. Miehet sen sijaan istuvat töiden jälkeen katukuppiloissa juomassa olutta ja polttamassa tupakkaa. Naisten ei ole hyväksyttävää juoda alkoholia eikä polttaa tupakkaa, paitsi ehkä isommissa kaupungeissa, Hanoissa ja Ho Chi Minh Cityssä. 

Hoi Anissa päätimme, että jatkamme matkaa eteläiseen Vietnamiin, eli Ho Chi Minh Cityyn. Tästä sitten seuraavassa kirjoituksessa... 

-M&J 


Paikallinen VR :)


 Junasta oli välillä huikeat vaikkakin sumuiset näkymät

Hoi Anissa oli pieniä putiikkeja vieri vieressä

  
Randy's Book Xchange ja hauskat portaat


 
Kokkaajat valmiina

Ope

Tuoreet kevätrullat, nam!

Fisun valmistusta

Curry oli maukasta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti