perjantai 16. toukokuuta 2014

Machu Picchu

Rajanylitys meni tälläkin kertaa melko sujuvasti. Bussi jätti matkustajat kyydistä Bolivian raja-asemalla ja kuskin ohjeistamana teimme Boliviasta poistumisselvitykset sekä Perun maahantuloselvitykset. Raja-asemat olivat lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan. Bussimme odotti toisella puolella kunnes kaikki matkustajat olivat saaneet leimat passeihinsa. 

Cuscon kaupunki toimi meillä oikeastaan vain välietappina matkallamme Machu Picchulle. Ensivaikutelma kaupungista ei ollut ihan paras mahdollinen. Bussiasemalle saavuttuamme illan pimeydessä, mietimme ottaisimmeko taksin vajaan parin kilometrin päässä sijaitsevalle hostellille. Kimppuumme kävi heti yksi aggressiivisesti palvelujaan tarjoava taksikuski, joka väitti että hänen taksinsa on "official". Auton kunnosta päätellen näin ei kyllä ollut ja lisäksi kun hän vielä tarjosi meille ostettavaksi marihuanaa niin päätimme hylätä tämän kyytitarjouksen. Hetken aikaa mietimme, että lähdemmekö kävelemään hostellille. Katsellessamme näitä epäilyttäviä pimeitä takseja, päädyimme kävelyreissuun. Kunnon ruoka oli jäänyt bussimatkan takia syömättä sinä päivänä, joten perille päästyämme iltakymmenen aikaan alkoi jo olemaan aika kova nälkä. Kysyimme hostellin respasta olisiko lähellä ruokapaikkoja, tähän saimme vastauksen että on, mutta ne eivät ole enää auki. Kiva juttu... No, onneksi respan tyttö oli maailman mukavin ja hän tilasi meille pizzataksilla pizzan, jonka söimme hienostuneesti huoneemme sängyllä. 

Hyvien yöunien jälkeen lähdimme seuraavana päivänä ostamaan pääsylippuja Machu Picchulle sekä selvittämään miten sinne pääsisi. Saimme selville, että matka tuonne salaperäiseen inkojen kaupunkiin ei olisi ihan yksinkertaisemmasta päästä. Näin sadekauden aikana junalla ei päässyt kuin puolet matkasta, joten toinen puolikas piti mennä autolla. Saimme ostettua yllättävän lyhyellä jonotuksella pääsyliput Machu Picchulle sekä junalipun samalle päivälle klo 19 lähtevään junaan. Ennen junan lähtöä meidän pitäisi matkustaa autolla Ollantaytambo -nimiselle paikkakunnalle, josta juna lähtisi. Iltapäivällä menimme kadulle, josta lähti "collectivoja" eli kimppaminibusseja ja -takseja. Pääsimme kohtuuhinnalla kimppataksin kyytiin ja köröttelimme parin tunnin matkan Ollantaytamboon. Junamatka tehtiin jo pimeän tultua, joten maisemia ei tällä matkalla pystynyt ihailemaan. Junan päätepysäkki oli Aguas Calientes -niminen kaupunki, joka on Machu Picchua lähimpänä oleva paikkakunta. Yövyimme siellä yhden yön ja aamulla lähdimme puolen tunnin bussikyydillä Machu Picchulle. Tämäkin bussikyyti maksoi "vain" 14 euroa henkilöltä ja parin tunnin junamatkasta olimme joutuneet pulittamaan viitisenkymppiä. Hiukan oli rahastuksen makua verrattuna Perun muutoin edullisiin hintoihin. 

Machu Picchulla aamu oli kaunis ja aurinkoinen. Lähdimme heti ensitöiksemme kipuamaan Inti Punkulle, jonne kesti kävellä reilun tunnin verran. Huh, hiki tuli! Sieltä käsin näkymät MP:lle olivat kuitenkin huikaisevat. Lähtiessämme alaspäin, pieni sadekuuro yllätti. Onneksi tuli otettua sadevarusteet mukaan, joten puettuamme ne ylle, matkamme jatkui. Kiertelimme pari tuntia itse "kaupungissa" katselemassa kivirakennuksia, ruohoa rouskuttavat laamat seuranamme. Emme palkanneet opasta mukaamme, joten faktojen selvittäminen jäi omalle vastuullemme. 

Machu Picchu on siis vanha inkakaupunki, joka sijaitsee upeissa maisemissa noin 2,5 kilometrin korkeudessa. Amerikkalainen argeologi löysi rauniot vasta vuonna 1911, paikallisten asukkaiden opastaessa hänet Machu Picchulle. Kaupungin rakennustyöt alkoivat noin 1440 -luvulla ja yksi teorioista on, että kaupunki olisi ollut rikkaiden inkojen ajanviettopaikka. Kaupungin käyttötarkoitusta ei kuitenkaan ihan tarkkaan tiedetä, eikä myöskään sitä, miksi inkat hylkäsivät kaupungin 1500 -luvulla. Silloin espanjalaiset valloittajat saapuivat Peruun, mutta eivät kuitenkaan löytäneet inkakaupunkia.

Olimme jo 4-5 tuntia kierrelleet MP:llä ja sade tuntui voimistuvan, joten päätimme lähteä takaisin Aguas Calientesin juna-asemalle ja matkalle takaisin Cuscoon päin. Tällä kertaa näimme junamatkalla vähän maisemiakin. Junan katossa oli ikkunat, joista näkyi muun muassa vuorenhuippuja. Tarjoilu oli PeruRaililla kohdallaan (kyllä siihen hintaan pitääkin olla!) ja matkalla saimme kahvia ja pullaa. Saavuttuamme Ollantaytamboon, hyppäsimme minibussin kyytiin matkalle takaisin Cuscoon. Rinkkamme pääsivät tällä kertaa minibussin katolle. Olisimme halunneet laittaa sadesuojat reppujen päälle, koska taivas näytti hieman pilviseltä. Kuski näytti, että niiden päälle laitetaan muovia, joten ei huolta. Juu... Perille päästyämme Juhan rinkka oli hieman kastunut ja Marian rinkka oli aivan läpimärkä, niin että se tuntui painavankin monta kiloa normaalia enemmän. Ihan oma mokahan tämä oli, kun teimme tällaisen amatöörimäisen virheen emmekä suojanneet rinkkoja sadesuojin. Onneksi olemme pitäneet rinkan sisällä olevat tavarat säntillisesti muovipusseihin käärittyinä - kerrankin siitä oli hyötyä eivätkä vaatteet olleet kastuneet läpimäriksi. Kuski pahoitteli reppujemme kastumista, johon me vastasimme hymyillen, että "ei se mitään". Hiukan kuitenkin otti aivoon, mutta eihän sitä nyt näin suomalaisena voi mitään asiasta sanoa tai vaatia mitään hyvitystä, eihän? 

-Maria 

Bussimatkalla La Pazista Cuscoon
Bussimatkalla
Cusco - Plaza de Armas
Cuscon kaunista keskustaa

Machu Picchulla










Como te llamas?





Junamatkalla

7 kommenttia:

  1. Moro. Komialta näyttää teidän matkailu! Ottakaapa yhteyttä emaililla kun saavutte Yhdysvaltoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Otan yhteyttä facebookin kautta. USA:ssa ollaan jo!

      Poista
  2. Mahtavaa!! Mä oon aina halunnut päästä Machu Picchuun, oliko se maineensa veroinen eli kannattaako sinne lähteä?

    Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se vaan oli hieno! Eli kannattaa lähteä ehdottomasti. :) Siellä voi tehdä myös sen incatrailin eli muutaman päivän kipuaminen kävellen paikan päälle.

      Poista
  3. Oliko toi 90-luvun laama? - M jr.

    VastaaPoista