Näkymää bussin ikkunasta
Sadekaudella tulvat ovat yleisiä
Phnom Penhissä bussi jätti meidät Central
Marketin tuntumaan, josta oli noin kilometrin matka
majoituspaikkaamme. Bussista päästyämme paikalliset tuk-tuk
-kuskit alkoivat kilpaa tarjoamaan kyytejä meille, mutta näihin
tarjoajiin jo tottuneina laittoimme nopeasti rinkat selkään ja
vastailimme kohteliaasti ”No thank you”. Phnom Penhin
keskusta-alueella katujen nimet ovat suurelta osin pelkkiä
numeroita, joten suunnistaminen on suhteellisen helppoa.
Matkaopaskirjan kartan avulla löysimme helposti majoituspaikkaamme,
joka sijaitsi kadulla nro 13, muutaman korttelin päässä jokirannan
rantabulevardista.
Ensituntumalta Phnom Penhistä huokui
jonkinlainen rauhallisuus ja rentous, huolimatta sen kaoottisesta
liikenteestä ja ihmisvilinästä. Tällaista rentoutta emme
aiemmissa suurkaupungeissa olleet vielä kohdanneet. Ensimmäisenä
iltana päätimme lähteä kävellen katselemaan kaupunkia. Muutaman
kilometrin kävelymatkalla näimme mm. kuninkaallisen palatsin ja Tonle Sap -joen rantakadun.
Katukuvaa
Seuraavana päivänä nukuimme hieman
myöhempään. Aikaiset herätykset Siem Reapin temppelikierroksella
sekä edellinen matkapäivä vaativat veronsa. Iloksemme huomasimme
kuitenkin, että majoituspaikkamme tarjosi aamiaista vielä puolen
päivän aikoihin. Lisäksi majoituspaikkamme työntekijät olivat
kaikin puolin erittäin ystävällisiä ja auttavaisia. Hotelliuoneemme ei ollut myöskään hinnalla pilattu, yö maksoi 8 €.
Aamiaisen jälkeen suunnistimme Killing
Fieldsille (Choeung Ek). Tämä ja Security Prison 21 (Toul
Sleng Genocide Museum) muistuttavat Kambodzan synkästä lähihistoriasta, joka ajoittuu punakhmerien (Khmer Rouge) hirmuhallinnon
ajalle vuosina 1975-1979. Tuona aikana arviolta jopa kolme
miljoonaa ihmistä teloitettiin näiden kaltaisilla tuhoamisleireillä
ja tutkintavankiloissa, joita sijaitsi suuremmissa kaupungeissa ja
niiden läheisyydessä ympäri maata. Tarkoituksenamme oli käydä
katsomassa nämä molemmat samana päivänä, mutta koska pääsimme
vasta puolen päivän jälkeen liikenteeseen, jätimme S21:n
seuraavalle päivälle. Kokemuksena nämä molemmat olivat melko
pysäyttäviä. Vierailijoiden kasvoilla ei juurikaan hymyä näkynyt.
Synkkyydestään huolimatta näihin kannattaa ehdottomasti tutustua Phnom Penhin vierailun yhteydessä.
Muilta osin aikamme Phnom Pehnissä
kului iloisemmissa merkeissä. Muutamalla tuk-tuk -ajelulla pääsimme katselemaan kaupunkia hieman laajemmalta. Killing Fields -reissulla
sattui mielenkiintoinen tapahtuma, kun juutuimme puoleksi tunniksi
risteykseen rauhallisen mielenosoitusmarssin vuoksi. Mielenosoitus
oli suunnattu Kambodzan valtapuoluetta kohtaan, joka on ollut
vallassa yhtäjaksoisesti kymmeniä vuosia. Oppositiopuolueiden
vaatimuksena oli saada uudet vaalit kesäkuussa järjestettyjen
tilalle. Seuraavana päivänä luimme lehdestä, että
mielenosoitukseen oli osallistunut jopa 20 000 ihmistä.
Tuk tuk -ajelulla saimme myös tuntumaa
paikalliseen kaupunkiliikenteeseen. Täällä normaali
matkustajamäärä mopon kyydissä on 3-4 ihmistä. Myös
viisihenkinen perhe saattaa helpostikin matkustaa yhdellä mopolla.
Liikenteessä näkyi myös melkoisia kuljetuksia; ylikuormattuja
mopoja, henkilöautoja sekä kuorma-autoja ja usein kuormien päällä
yksi tai useampia ihmisiä kyydissä. Kaikessa kaoottisuudessaan
liikenne näytti jotenkin toimivan. Havaitsimme, että muihin suurkaupunkeihin verrattuna nopeudet
Phnom Penhin keskusta-alueella ovat melko rauhallisia. Erikoisista
ryhmittymisistä ja kaistanvalinnoista huolimatta kuljettajat tuntuivat löytävän loogisen ajoreitin
/-järjestyksen isoissakin risteyksissä. Tien ylittäminen jalankulkijana vaatii välillä hieman kylmäpäisyyttä. Jos jää odottamaan ettei autoja tai varsinkaan mopoja tule, saa odottaa kauan. Sekaan on vain mentävä paikallisten esimerkkiä seuraten. Tien voi siis ylittää vaikka mopoja ja autoja tulisi molemmista suunnista. Tämä onnistuu kävelemällä rauhallisesti eteenpäin, jolloin mopot sekä autot väistävät kyllä. Liikennevalot ja suojatiet ovat täällä harvinaisia.
Majoituspaikkamme läheisyydessä
kulutimme aikaa tutuissa merkeissä; katselimme paikallista elämää
ja kiertelimme etsimässä hyviä ja edullisia ruokapaikkoja. Hyvää
ja edullista ruokaa löysimme muun muassa Night Marketista, jossa oli
useita ruokaa tarjoavia kojuja ja ruokailu tapahtui bambumattojen
päällä maassa. Maukkaan nuudeliannoksen hinta oli noin 75 senttiä.
Iltaisin kadulla näkyi myös ikävämpiä asioita, kuten kodittomia
ja erityisesti paljon katulapsia, joita Phnom Pehnissä arvioidaan
olevan 10-20 tuhatta. Kontrastina näille katukuvassa näkyvät Range
Roverit, Lexukset ja Bentleyt kertovat epätasaisesta tulonjakaumasta,
joka kaupungissa ja koko maassa vallitsee.
Valuutan käsittely Kambodzassa on mielenkiintoista. Maan oma valuutta on riel, mutta US dollarit ovat yleisesti käytössä. Dollareita tulee siis myös pankkiautomaatilta nostettaessa. Useimmat automaatit ottavat lisäkulun nostosta, noin 4-15 USD joka tulee kotimaisen pankin kulujen lisäksi. Löysimme kuitenkin sellaisenkin automaatin joka ei tätä ylimääräistä kulua perinyt. Riel-valuutta on käytössä lähinnä pikkurahana, joten vaihtorahaksi voi saada esimerkiksi 2 dollaria ja 2000 rieliä (n. 2,50 USD).
Useista epäkohdista huolimatta Phnom Penhistä jäi kokonaisuudessaan kuitenkin positiivinen kuva. Rankoistakin olosuhteista huolimatta Ihmiset jaksavat täällä hymyillä ja olla kohteliaita. Lisäksi ”hallittu” kaoottisuus, joka täällä vallitsee on jollain tavalla kiehtovaa. Tästä on mukava lähteä eteenpäin Kambodzan maaperällä. Seuraavaksi suuntaisimme kohti rauhallisempia maisemia, tavoitteena päästä rentoutumaan jossain hiljaisemmassa kolkassa...
-J&M
Julho, jumalutra! Stanan hyvää reissublogia! Täällä on lukjioita kaksin kappalein! Päivitelkää useammin!
VastaaPoistaT: Jappe & M
Kiitoksia! Yritetään pistää päivityksiä ajan tasalle piakkoin. :)
Poista