Sivut

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Suola-aavikolla

Maria lueskeli taannoin matkablogeista Bolivian suola-aavikosta ja sai siitä kipinän, että tuonne pitää päästä. Uyunin kaupunki on lähellä maailman suurinta suolatasankoa, Salar de Uyunia ja siellä siis yövyimme kunhan ryminäbussin kyydistä oltiin selvitty. :) Kävimme seuraavana päivänä hoitamassa vähän asioita, kuten varaamassa retken suola-aavikolle sekä ostamassa lennot La Paziin. Saatiin tarpeeksemme Bolivian busseista... No ei sentään, vaan halusimme säästää vähän aikaa ja saimme lennot melko kohtuuhintaan.

Kaupungin kymmenistä matkanjärjestäjistä päädyimme sattumalta yhteen varaamaan aavikkoreissua. Olimme lukeneet netistä, että retkien taso vaihtelee kovasti ja että kannattaa olla tarkkana minkä toimiston valitsee. Etukäteen valitsemamme toimistot eivät olleet auki, joten piti valita siis randomilla joku. Kysellessämme hintoja ja muita tietoja eräällä toimistolla, paikalle saapui juuri aavikkoreissulta palannutta porukkaa. Kysyimme heiltä, onko kyseinen firma ihan ok ja toimiko heillä kaikki hyvin. He olivat tyytyväisiä järjestäjään, joten uskaltauduimme varaamaan matkan seuraavaksi päiväksi. Lähes koko päivän reissulle tuli hintaa noin 15 euroa per hlö, ei siis paha ollenkaan. Tähän sisältyi kuljetukset, lounas ja suola-aavikon lisäksi muutama muukin nähtävyys. 

Nelivetomaasturi starttasi aamupäivällä kyydissään kuskin lisäksi seitsemän turistia, mukaan lukien me. Ensimmäinen pysähdys tehtiin junien hautausmaalle. Vanhoja junia löytyy hylättynä läheltä Uyunin kaupunkia ja se on suolatasangon ohella suosittu vierailukohde. Sisäiset lapsemme heräsivät tässä kohteessa ja valokuvasimme toisiamme kiipeilemässä junan vaunuihin. :) Seuraavaksi ajoimme vähän pidemmän siirtymän ja olimmekin jo suola-aavikolla. Tasaista, valkoista maastoa riitti silmänkantamattomiin. Täällä olikin kiva leikkiä kameran kanssa, valkoisen taustan ansiosta sai tehtyä hauskoja kuva-illuusioita. Sitten olikin lounaan aika. Kuskimme järjesteli mukanaan tuomansa lounaan taukopaikan pöydälle ja saimme onneksi vatsamme täyteen, vaikkakin kasvisruokatoiveemme oli kadonnut johonkin matkan varrelle. Ruokailun jälkeen matka jatkui Isla de Pescadolle, joka on kaktusten asuttama saari suola-aavikolla. Kiipesimme pienen kukkulan päälle ihastelemaan maisemia. Kivuttava matka ei ollut järin pitkä, mutta siinä jäätävässä tuulessa sekä vuoriston ohuessa hapessa, hengästyminen oli taattu. Ylhäältä maisema oli vähän kuin talvisella järvellä (lukuunottamatta kaktuksia!). Päivän liikuntaosuuskin tuli mukavasti hoidettua jättikaktuksia katsellen. Tämän jälkeen oli enää jäljellä vierailu suolahotellissa, joka oli siis rakennettu suurimmaksi osaksi suolasta. Ihan hieno paikka, mutta hinta tosin oli vähän suolainen (hehheh), noin 130 USD yöltä. 

Suola-aavikkoreissun olisi voinut tehdä myös useamman päivän mittaisena, jolloin olisi päässyt näkemään myös lähialueiden tuliperäistä maastoa sekä flamingoja ym. Aikataulumme vuoksi teimme vain päiväreissun ja nuo muut jäivät nyt näkemättä. Itse suola-aavikko oli kyllä hieno kokemus, paikkana ihan surrealistinen! Itse Uyunin kaupungissa ei juuri ole mitään nähtävää ja kaupunki olisi varmaan aika autio ilman suola-aavikkoturismia. Pikkukaupungista löytyy tarpeellisia palveluita, kuten pesuloita, kioskeja sekä kymmeniä ravintoloita. Varmasti joukkoon mahtuu myös ei niin hyviä ruokapaikkoja, mutta ne joissa kävimme, olivat ihan ok. Yksi pizzeria, Donna Isabella oli loistava, vaikkakin vähän hintava Bolivian hintatasoon nähden. Pienessä ravintolassa tehtiin pizzat siinä ruokasalin puolella ja pizzauuni lämmitti mukavasti kolealla säällä. Täytteitä oli quinoa-pohjaisessa pizzassa runsain mitoin, niin että meille olisi hyvin riittänyt yksi pizza kahden sijaan. 

Turisti/aktiviteettipäivän jälkeen vietimme vielä päivän Uyunin kaupungissa vuoristoilmaan totutellen eli lepäillen ja juoden kokateetä. Paikalliset luottavat ensisijaisesti kokalehtiin halutessaan lievittää vuoristotaudin oireita. Löytyy kokateetä, kokakarkkeja tai sitten voi pureskella kokalehtiä ihan sellaisenaan, paikallisten tapaan kokalehdet jemmataan isona pallona poskeen. Viihdyimme hyvin leppoisassa Boliviassa ja harmittelimme sitä, että emme ehtisi olemaan maassa kuin viikon verran. Ennen siirtymistä Perun puolelle viettäisimme vielä kuitenkin muutaman päivän La Pazissa. 

-M&J 







Meidän kulkupeli

Reppu ja reissumies






Suolahotellilla

2 kommenttia:

  1. Olikos siellä kylmä vai miksi noin paljon vaatteita päällä? Upeita kuvia, varmaan hieno paikka!

    -Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asteita oli varmaan 15 ja aurinko paistoi lämpimästi, mutta tuuli oli ihan älytön siellä. Hieno paikka tosiaan ja Bolivia oli muutenkin tosi jees!

      Poista