lauantai 19. huhtikuuta 2014

Viimeiset päivät Argentiinassa

Vietimme vielä muutaman päivän Argentiinassa, ennen kuin ylittäisimme Bolivian rajan. Vaihteeksi taas nousimme bussin kyytiin, tällä kertaa oli 24 tunnin "urakka" edessä. Määränpää oli Saltan kaupunki, josta olisi kätevää siirtyä seuraavaksi Argentiinan ja Bolivian rajalle. Bussimatka meni tälläkin kertaa suht mukavasti, lukuunottamatta yhtä välikohtausta. Busseihin tehdään usein tarkastuksia poliisin toimesta. Välillä kysytään matkalippuja ja henkkareita, mutta tällä kertaa tarkastettiin matkatavaroita. Emme kylläkään ymmärtäneet aluksi mistä oli kysymys, koska poliisi esitti asian tietenkin espanjaksi. Ilmeisesti kaikkien, joilla oli isompi laukku bussin säilytystilassa, olisi pitänyt mennä ulos bussista poliisien mukaan. No kun emme ymmärtäneet mitään, niin jäimme vain paikallemme. Pian poliisi tuli uudestaan bussiin ja pyysi Juhan ulos. Vähän mietimme siinä kohtaa, että mitä nyt tapahtuu, koska vieläkään emme tienneet, että he tarkistivat vain matkatavaroita. Poliisi näytti Marian rinkkaa ja kysyi onko se meidän ja pyysi avaamaan sen. Siellä sitten pilkkopimeässä tienpientareella Juha avasi Marian täyteenahdettua rinkkaa... Poliisi tutki laukkua ja Juha pääsi takaisin bussiin. Tapauksen jälkeen kuitenkin mietimme, että olisiko myös Juhan rinkka pitänyt avata ja tarkastaa ja ei kai se ole vaan jäänyt johonkin tien varteen tarkastuksen yhteydessä. No, kävimme seuraavan pysähdyksen yhteydessä vilkaisemassa, että laukut olivat hyvässä tallessa ja sen jälkeen jatkoimme yöunia. 

Saltaan päästyämme lähdimme etsimään hostelliamme, joka sijaitsi 300 metrin päässä bussiasemalta. Emme olleet ottaneet tällä kertaa muistiin kunnon ohjeistusta hostellille, joten aikamme siellä talsittiin edestakaisin ennen kuin hostelli löytyi. Kolmensadan metrin matka ei ole pitkä, mutta jos ei ole hajuakaan suunnasta niin saa siihenkin aikaa tuhrautumaan kun etsiskelee väärästä paikasta. :) Onneksi hostellimme oli tosi viihtyisä ja siellä oli mukava virkistäytyä pitkän bussimatkan jälkeen. Saimme saapuessamme jopa aamiaisen, vaikka se ei olisi meille vielä sinä päivänä kuulunut. Nyt olikin paikallaan parin päivän voimienkeräys seuraavia koitoksia varten. Olimme myös viettäneet viimeisestä kolmesta vuorokaudesta kaksi bussissa, joten pieni palautuminen oli tarpeen. 

Kovin paljon ohjelmaa emme järjestäneet Saltan päiville. Teimme vain kävelylenkkejä kaupungilla sekä kapusimme San Bernardon kukkulalle. Suurin osa kuvistakin on tuolta kukkulareissulta ja kaupungilta napsittiin vain kännykällä muutama kuva. Vähän taukoa siis perus-turisteiluun tälläkin saralla. ;) Järkkärikameran miinuspuoli on kyllä sen iso koko, joten ihan aina sitä ei jaksa kantaa mukana. Saltan keskusta oli kyllä kaunis vanhoine rakennuksineen. Aika isokin kaupunki se on, noin puolella miljoonalla asukkaallaan. 

Saltan jälkeen matkasimme La Quiaca -nimiseen kylään, joka sijaitsee aivan Bolivian rajan tuntumassa, itse asiassa ihan kävelyetäisyydellä. Tällä kertaa bussimatka kesti "vain" 8 tuntia. La Quiaca sijaitsee Andeilla noin 3,5 kilometrin korkeudessa - tästä faktasta emme olleet ihan tietoisia. Vuoristoilmasto tuli meille siis hieman yllätyksenä ja ihmettelimmekin kuntomme äkkiromahtamista, puuskuttaessamme puolen kilometrin kävelymatkan hostellille. Tämä puuskutus johtuikin vain ohuesta vuoristoilmasta. Muita havaittuja vuoristoilman vaikutuksia olivat huimaus ja päänsärky. Dödöpurkitkin saivat kokea vuoristoilman hapen puutteeen vuoksi oudon efektin, nimittäin roll on -pallot poksahtivat yläilmoihin. Näistä sivuvaikutuksista huolimatta tykästyimme heti Andien tunnelmaan, joka oli aistittavissa heti bussiasemalle saavuttaessa. Vuoristojen viileän kirpsakassa ilmastossa viettäisimmekin jonkin aikaa ja aamulla olisikin edessä Bolivian rajanylitys sekä mielenkiintoista bussikyytiä. 

-J&M

Nämä portaat veivät kukkulalle


 


Tällä laitteella tulimme alas





'


"Asemalta kaikuivat kuulutukset..." Mutta emme ymmärtäneet niitä.



La Quiacan bussiasemalla 


Värikäs hostellimme

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti