Matkalla maailmanpyörässä: Jetlägiä ja tankeroespanjaa Santiago de Chilessä

Aamulla pakkasimme Aucklandissa kamat ja kirjauduimme hostellista ulos ja suuntasimme aamukahveille lähikuppilaan vielä ennen lentokentälle lähtöä. Edessä olisi reissumme pisin vuorokausi, vaatimattomat 40 tuntia! Eli tässäpä seuraa vinkki niille, jotka eivät tahdo millään saada 24 tuntia vuorokaudessa riittämään kaikkeen; lentäkääpä Aucklandista Santiagoon. Esim. lähtö iltapäivällä klo 16.00, lentoaika n. 11 tuntia, saapuminen Santiagoon klo 11.00 aamupäivällä samana päivänä. Nooh, lievähkönä sivuvaikutuksena tässä on melkoinen jetlag, joka saattaa häiritä tehokasta suoriutumista jatkossa. Tämän mekin saimme kyllä kokea, tästä lisää hieman myöhemmin.

Saavuimme lentokentälle hyvissä ajoin, joten aikaa jäi lähtöhärdelleihin mukavasti. Sitten olikin edessä tuo 11 tunnin lentourakka tyynenmeren ylitse. Ja niinhän siinä kävi, että unta ei tälläkään lennolla tullut yhtään ja lento menikin lähinnä leffoja katsellessa. Mainittakoon tässä Rush -niminen elokuva, joka oli yllättävän hyvä Formula-aiheinen elokuva. Perille päästyämme aloimmekin jo odotella mielenkiinnolla espanjankielisiä kohtaamisia paikallisten kanssa. Espanjan kielestä meillä molemmilla on kokemusta puolikkaan alkeiskurssin verran ja tämäkin jo vuoden takaa, joten hirveän vahvalla pohjalla emme kokeneet olevamme. Tullissa jo lennon numeron muistaminen espanjaksi tuntui melkoisen haastavalta tehtävältä. Eteenpäin kuitenkin päästiin, joten seuraavaksi piti hommata paikallista rahaa, jotta pääsisimme keskustaan. Päätimme nostaa rahaa automaatista, jonka etsiminen remontissa olevalta Santiagon lentokentältä oli jokseenkin haastavaa. Lisäksi taksin ja kaikenlaisten kyytien tarjoajia riitti, niitä sitten piti yrittää väistellä automaattia etsiessä. Eipä tuossa hässäkässä muistunut mieleen mikä käteisautomaatti on espanjaksi (toim. huom. Cajero Automatico), joten oli vaan etsittävä apua kysymättä. No, lopulta automaatti löytyi ja saimme rahat nostettua. Seuraavaksi oli sitten bussilipun ostamisen vuoro. Tämä meni hyvin siihen asti kun kuski kysyi jatkokysymyksen jota emme ymmärtäneet. Hetken aikaa sönkättyämme huomasimme, että hän osasikin jonkin verran englantia ja saimme ostettua liput. Päästyämme bussin perälle istumaan, huomasimme, että bussikuski oli antanut väärin rahasta takaisin, eli maksoimme kyydistä nelinkertaisen hinnan. Bussi täyttyi matkustajista käytävää myöden, joten emme vaivautuneet menemään enää selvittämään tätä. Tässä vaiheessa olo rupesi olemaan hieman turhautunut, enimmäkseen kuitenkin espanjan kielen tasomme takia. Pieni kertaus ja jatko-opinnot olisivat olleet ehkä tarpeen...

Bussikyydillä pääsimme Santiagon keskustaan Los Heroes -nimiselle metroasemalle, josta jatkoimme muutaman pysäkin välin metrolla. Metrolippujen osto sujui vaivattomasti; sanat "dos" ja "por favor" riittivät sujuvaan asiointiin lippuluukulla, ja olimme vaihteeksi tyytyväisiä onnistuneeseen kohtaamiseen espanjan kielellä! Metromatkan jälkeen oli vielä lyhyt kävelymatka majoituspaikkaan. Perille päästyämme aloimme olla melko väsyneitä unen puutteen takia, mutta edessä oli vielä keskustelu majoituspaikan respan kanssa... Santiagossa viettämämme ajan majoituimme kahteen eri apartment -tyyliseen majoitukseen, jotka olivat tasoonsa nähden mukavan edullisia. Ensimmäisen majoituspaikan respassa ei juurikaan ymmärretty englantia. Näytimme heille booking.comin varausvahvistusta ja puhuimme englantia ja satunnaisia sanoja espanjaksi. Pienen selvittelyn jälkeen he pyysivät meitä istumaan ja odotusaikanamme he soittivat muutamia puheluja. Välillä toinen miehistä kävi sanomassa meille jotain, josta olimme ymmärtävinämme että asia on hoidossa. Jonkin ajan kuluttua paikalle saapuikin mukava ja iloinen huonepalvelija, joka puhui ainoastaan espanjaa. Hän vei meidät asuntoomme ja vaikka emme juurikaan pystyneet kommunikoimaan, saimme selville, että asunnon omistaja tulisi myöhemmin samana iltana rahastamaan majoituksen. Viimeinkin pääsimme huilaamaan, olihan vuorokautta kestänyt tässä vaiheessa jo reilut 30 tuntia, mutta Santiagossa oli vasta iltapäivä.

Parin tunnin unien jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Ensimmäinen majoituspaikkamme sijaitsi hieman hiljaisemmalla alueella, jolta ei kovin monta ruokapaikkaa löytynyt. Löysimme kuitenkin mukavan ravintolan, josta sai hyvän kokoisia pasta-annoksia kohtuulliseen neljän euron hintaan. Pastan tilaaminenkin sujui jo ihan mukavasti, joten eiköhän se tästä! Lisäksi ruokapaikan työntekijät olivat erittäin ystävällisiä, pienestä kielimuurista huolimatta. Samana iltana asunnon omistaja tuli rahastamaan neljän yön majoituksen, kello oli 22:45! Onneksi olimme vielä hereillä... Saimme ensikosketuksen paikalliseen vuorokausirytmiin; täällä ollaan melkoisia yökukkujia ja ennen puolta yötä on ilmeisesti ihan normaali aika asioida tämän kaltaisissa asioissa.

Seuraava päivä menikin nukkuessa iltapäivän puolelle, eikä ihme! Tässä vaiheessa luulimme vielä, että aikaero olisi taltutettavissa helposti. Toisin kuitenkin kävi; seuraavana yönä ei sitten tullut juuri ollenkaan unta ja taas oli rästiä melkoisesti. Sitten nukuttiin yksi yö kunnolla ja taas seuraavana yönä unet jäivät lähes kokonaan väliin... melko rankkaa! Päätimme jatkaa Santiagon vierailua kolmella päivällä, koska joka toinen päivä tuntui menevän nuokkuessa ja pienessä houreessa yöunien vähyyden takia ja olimme kuitenkin tykästyneet kaupungin ilmapiiriin.

Santiagoon tykästyimme siis hyvin nopeasti. Kaupungista löytyy miljoonakaupungin ihmispaljoutta ja kaoottista liikennettä, mutta ihmiset ovat kuitenkin rentoja ja hyväntuulisia eikä kiirettä tunnu olevan kovinkaan monella. Santiagoa on usein hieman väheksytty nähtävyyksien ja aktiviteettien puolesta mutta meitä tämä ei haitannut. Meidän mieleemme olivat Santiagon tunnelmalliset kaupunginosat, joista löytyi ruoka- ja juomapaikkoja joka lähtöön. Mainittakoon näistä tässä Barrio Brasil, josta mm. Avenida Brasil -kadun varrelta löytyy kymmeniä mielenkiintoisia ruoka- ja juomapaikkoja. Myös Barrio Bellavistan värikkäät talot ja terasseja tulvivat kadut olivat näkemisen arvoisia. Käymisen arvoinen paikka oli ehdottomasti myös paikallinen kauppahalli Mercado Central, josta saa hyvän kokoisia mereneläviä sisältäviä ruoka-annoksia edulliseen hintaan. Lisäksi tunnelma siellä oli omaa luokkaansa. Ruokakojut olivat kiinni toinen toisissaan ja tunnelma hyvin tiivis ja rento. Näimme mm. kokin ja tarjoilijoiden tanssivan latinomusiikin tahdissa työskentelyn ohessa.

Chile ja Etelä-Amerikan länsirannikko on hyvin maanjäristysherkkää aluetta. Mekin saimme todistaa kaksi järistystä Santiagon lähistöllä (n.100-200 km:n päässä). Molemmilla kerroilla olimme asunnossa sisällä ja tunne oli melko outo, kun lattia alkoi heilua jalkojen alla ja kaapit natisivat seinissä. Toisessa järistyksessä myös autojen murtohälyttimet alkoivat soimaan kadulla. Bongasimme netistä USGS -nimisen sivuston, joka rekisteröi järistyksiä n.15 minuutin viiveellä ympäri maailmaa. Nämä kyseiset järistyksen rekisteröitiin voimakkuuksilla 5.4 ja 5.7 magnitudia.

Alun perin tarkoituksemme oli vierailla myös Valparaisossa Chilen rannikolla, mutta jetlagin takia päätimme keskittyä pelkästään Santiagoon, josta saimme näin enemmän irti. Etelä-Amerikan turneemme jatkuisi seuraavaksi kohti Argentiinaa Andien vuoriston halki. Tästä lisää seuraavassa kirjoituksessa.

-J